Oltiin Nappulaisen ja Attemiehen kanssa Ojangossa häsläämässä, Napin kanssa osallistusttiin cuppiinkin.

Eka treenailtiin. Nappi veti ekan keinusuorituksen melkoisella lentokeinulla, mutta onneksi seuraava yritys sujui ok eikä jätkä vapissut sen enempää kuin normaalistikaan. :)

Varsinainen kisasuoritus sujui ok. Ekalta radalta tuli hylly Napin valittua putken sijaan A:n. Episodista on kuvamateriaaliakin, josta näkee kun koira menee ja ohjaaja ihmettelee, että minnekäs tuo ny.

Tokalla yrittämällä nollatulos. Siinäkin tosin pieni viive kun Nappi puolessa välissä rajaa pysähtyi katselemaan missä kepo luuraa. :)

Attepattesen kanssa tehtiin pari suoraa hyppy-muuri-hyppy-putki -sekoilua. Jätkä oli taas niiiiin intoa piukassa ettei aina meinannut ehtiä kuunnella mitä pitikään tehdä. Ihan hyvin silti sujui siihen nähden miten vähän ollaan Ojangossa ehditty käydä. Palkka oli tokikin narupallo, jonka saadakseen Atte kiipeää vaikka valotolppaan.

Ja sitten oli tietenkin se ongelma kun kieli ei enää mahdu suuhun.

Koiruuksien elämään on jo jonkin tovin kuulunut uusia tyyppejä (kaksi miespuoleista ja yksi neitihenkilö). Aten mielestä kaikki ovat tietenkin ihan parhaita ja ihkuja ja supermahtavia. Napin mielestä 14vuotias miehenalku on epäilyttävä - toisaalta hirmu mielenkiintoinen, mutta silti hitsin jännä. Vähän pitää murista ja haukahdella, välillä sitten taas heilutetaan häntää ja tyrkytetään lelua. Joka tapauksessa olen yllättynyt siitä miten hyvin tuo sosiaalisesti rajoittunut koirani on uudet ihmiset hyväksynyt.

Uusien tyyppien myötä poitsut ovat alkaneet hengailla uusilla huudeillakin. Napin oli alkuun vaikeaa käsittää, että sisätiloissa voi olla useampia huoneita ja ihmiset liikkuvat miten sattuvat. Todella hankalaa vahtia laumaa kun porukka on levällään. Nyt se on tyytynyt kyttäämään mua, olkoot muut missä ovat. :)

Uudet huudit ovat Porvoossa, joten juuri hehkuttamani treenitmatka piteni hieman. Joskin ollaan aika usein treenit-/kisapäivät Vantaalla, joten sikäli matka on vielä tällä hetkellä se ihastuttava 5 minuuttia. :)

Napin kanssa on  talven aikana treenattu kaksi kertaa, joten Lahjattomat treenaa -asenteella kohti Tehiscuppia. Rata oli mukavan simppeli, pari hieman jännempää kohtaa, joissa arvelin etten ehkä ihan pysy vauhdissa mukana.

Herra Nuuskuttelija tutkaili kentän laidalla ihastuttavia tuoksuja siihen malliin, että arvelin sen jäljestävän koko radan läpi (niinkin on käynyt). Mutta onneksi se kuitenkin lähdössä nosti päänsä ylös ja odotteli starttauslupaa hyvinkin innokkaasti. Saatiin kummallakin yrittämällä nolla, toka suoritus oli nopeampi kuin eka ja sijoituttiin neljänsiksi. Nappi meni muutoin mukavan reippaasti, mutta puomilla jolkotteli hieman turhan rauhallisesti. Tarvii varmaan pallon kanssa hankkia lisää vauhtia ko. esteeseen.

Mutta mukavasti siis meni ja ens vkolla uudestaan. Ensi viikolla alkaa myös treenit, päästiin Sannan ohjeistamaan ryhmään - jospa Sanna opettaisi mut opettamaan Napille kepit, niin päästään joskus mölleistä eteenpäin. :) Aten osalta ohjatut treenit jäävät toistaiseksi tauolle, olemme olleet sunnuntaisin treenaavassa ryhmässä mutta se on meille kovin hankala päivä. Joskin saatan välillä ottaa Aten Napin tilalle torstaitreeneihin. Aten kohdalla olisi nyt tavoitteena opetella kaikki esteet ja alkaa tekemään pidempiä radanpätkiä ja harjoitella ohjausta. Pikkutyyppi on aina ihan sata lasissa menossa, joten saapa nähdä kuinka paljon se malttaa mun huitomisia seurailla. :)

Viikonloppu sujahti mökkimaisemissa, lunta oli melkoisesti ja poitsut viettivät 10 tunnin ulkoilupäiviä. Illat menivät mukavassa rauhassa ja vielä tänäänkin ne ovat lähinnä nukkuneet. Tästä voisi päätellä, että oma piha olisi hieno asia. :)

William Shatner innostui kirmailemaan lumessa ja touhotti lelujen perässä ihan innoissaan. Muutoinkin se vietti aikaansa pihalla aivan kaikessa rauhassa, ei tietoakaan vinkumisesta ja valittamisesta. Edes naapurinsedän mönkkärisäätäminen mökkitien kulmalla ei hetkauttanut pörröturkkia.

Attemies tietenkin veti satanen lasissa koko päivän, mikä ei liene yllätys. Jätkä oli välillä niin lumessa, että hyvä kun jalat liikkui ja silti vaan piti eteenpäin päästä.

Aten psykopaatin katsekin vähän peittyy kun otsatukka (jota on kyllä keittiösaksille parturoitu pariinkin kertaan) tipahtaa silmille:

Loppuun vielä fiilistelykuva mökin pihalle saapuneesta Muumilaakson Möröstä. :)

No hei taas. :) En aio edes yrittää päivittää viime aikojen tapahtumia, joten tiivistetysti poikien kuulumisia:

Uusi asuinpaikka lähellä Ojankoa löytyi marraskuun alussa. Pojat kotiutuivat todella hienosti (mitä nyt parina työaamuna herättivät koko talon ulvomalla autuaasti..köh..). Lääniä uudessa asumuksessa on kahden huoneen verran, mikä onkin pojille ihan uutta. Ja lääniä on myös ulkona, heti talon takana on metsä jossa voi vapaana kirmata. Lähistöllä on loistavat lenkkeilymahdollisuudet ja Ojankoon on viiden minuutin ajomatka, jos sitäkään.

Treenit ovat Napin osalta olleet tauolla koko talven, emme lähteneet halliin. Aten kanssa on treenailtu ennen tätä hillitöntä lumimäärää ja treenit jatkuvat kunhan Ojankoon taas pääsee. Atte onkin edistynyt huimasti ja joissain asioissa ollaan kuulemma jopa suorastaan hyviä. :)

Kummallakin poitsulla on komiat turkit, etenkin Aten turkki on todella jännää pientä villalankaa. Täytyy laittaa kuvaa tyrkylle kunhan sellaisia tulee otettua. Kenties ensi vkoloppuna kun kurvaamme mökille riekkumaan.

Oltiin viikko sitten lauantaina mökillä muutama tunti, saavutettuna tavoitteena trampoliinin purkaminen. Poijjaat sait riekkua mökin pihalla + pienellä metsälenkillä. Kuvamateriaalia:

Allekirjoittanut sai vaihtokaupassa mäkin, jota yrittää nyt kovasti opetella käyttämään. Jossei muutenkaan ollut kuvankäsittely hanskassa, niin nyt se vasta hankalaa onkin.. siispä testailua, testailua..

Attemiäs Nuuksiossa

Nappi Nuuksiossa

Ulkona vallitsevan ihastuttavan jääkauden vuoksi päädyin viihdyttämään koiria sisätiloissa naksuttelemalla. Nappi olikin aivan intoa piukeana, en ole koskaan nähnyt sen suorastaan lentävän istumaan ja maahan. Ja muistipa pentuna opitun Nami nyrkissä, tökkää sitä tassulla -tempunkin. Oravaistumistakin muisteltiin, ja menihän se vähän sinne suuntaan.

Attepattekin oli tohinalla mukana menossa. Nytkkijuttua mietti pitkään, tarjosi kuonolla tökkäisyä, maahanmenoa, istumista, haukottelua, nyrkin/naksuttimen/silmiin katsomista, vinkumista, mutta keksipä lopulta mikä on jutun juoni. Oravaistumisesta tuli tassut kohti namikättä -temppu. Pöhkö koira.

Nappulainen käväisi tänään eläinlääkärissäkin - korvatulehdus ja kolmen viikon hoitokuuri. Shatner painaa 20 kiloa, melko jytky miäs. :P