Satumetsän Unilaulu, kavereiden kesken Unski, nukutettiin tänään ikiuneen.

Sille oli parin viikon aikana muostunut etujalkaan kasvain, jonka se ilmeisestikin oli itse repinyt auki. Kasvain myös suureni melkeinpä silmissä ja toiseenkin etujalkaan oli alkanut ilmeentyä vastaavaa. Hamstereiden kasvaimet ovat usein vaarattomia ja niiden kanssa voi elää, mutta tulehduksen vaara ilmenee jos eläin repii patin auki. Hoitona voidaan ottaa suun kautta antibioottia, jonka tehosta ei ole takeita. Unski oli kohtalaisen reipas, söi ja joi, mutta aristi pahemmassa kunnossa olevaa jalkaansa ja oli laihtunut jonkin verran. Päätin, että ukkelin oli parempi nukahtaa, olihan sillä ikää jo aika kunnioitettavan paljon (talvikot elävät yleensä 2-2,5 vuotiaiksi) eikä hoidon tehosta tosiaan ole varmuutta.

Vaikka tiesin eläinlääkäriin mentäessä, että luultavimmin Unski jää sinne, pillahdin silti itkuun kesken maksusuorituksen. Alkoi samalla melkein naurattaa mokoma vetistely. Mutta eläin se on hamsterikin.

Nuku hyvin, karvainen kananmuna.

Viime viikon Atte lomaili allekirjoittaneen kanssa Luumäellä ja Nappi hengasi sedän kanssa kotosalla.

Attemies on todella hurahtanut palloihin ja uimiseen, ei olisi varmaan jättänyt järveä hetkeksikään jossei olisi tarttenut ihmisten perään vahtia. Pallostakaan ei luopunut, jollei palloa laitettu jäähylle. Atte kantoi palloa ihmisille, pudotti eteen ja tapitti palloa odottaen, että se liikahtaa. Ihan mahdoton heppu, mutta onneksi ei komenna heittämään (kopkop). Yhteiselo Rikun kanssa sujui hyvin, joskin aamunälkäisillä poitsuilla meinasi välillä mennä leikki aika totiseksi. Terassille oli varattu parikin ämpärillistä vettä, jonka voisi heittää koirien päälle, muttei niitä onneksi tarttenut käyttää.

Nukuin ekaa kertaa Aten kanssa yläkerrassa (yleensä alakerran lastenhuoneessa, mutta tällä kertaa lapset olivat osan aikaa paikalla), johon pikkumies sopeutui ihmeellisen hyvin. Se jopa kiipesi ylös nukkumaan illalla todettuaan olevansa väsynyt. Aamuisin pientä vinkua, mutta aika hyvin antoi nukkua. Etenkin yllätti miten rauhallisesti Atte suhtautui alakerrassa aamulla liikkuviin lapsiin ja Rikuun, jotka sen oli mahdollista nähdä kaiteen raosta (ehkä Atte katsoi kellosta, että 7.20 ei ihan ole omistajan heräämisaika:). Aten kanssa on kyllä huoletonta reissailla, se ei tunnu paljon stressaavan ja tykkää kaikista. Ei edes karkaillut (tietenkään, kun olin sille ihan pannankin ostanut ja laittanut siihen Napin nimikyltin). Loistoukko.

Nappi sen sijaan hengaili kotosalla, söi ja lepäili. Se on mielestäni vähän pyöristynyt. :) Eli adhd-Nappikin voi lihoa. Tai sitten se on vaan toi karvan kasvaminen. Ja se, että olin viikon katsellut ruikku-Attea.

Sunnuntaina Napilla on aikeena startata agirodussa Nastolassa. Onnea vaan meidän joukkoetovereille; ei olla A) treenattu pariin viikkoon ja B) opittu keppejä. :P Mutta sehän on leikkimielinen epävirallinen kisailu, eiks niin. Pitää vissiin tällä viikolla joku ilta käväistä Ojangossa muistelemassa mistä lajista tässä olikaan kyse.

Kuvareportaasia kuluneista mökkeilyistä sekä omalla että kaverin mökillä tiedossa myöhemmin.

Lomaa tän viikon jälkeen enää kaksi viikkoa. Mutta ei voi valittaa, kuluneet viikot on olleet ihan loistavia (ja oikeastaan tässä alkaa ihan pikkuriikkisen olla ikävä lapsukaisia). 

Hengailtiin maanantaina kotona, allekirjoittanut katsoi useamman tunnin ajan Gilmoren tyttöjä, ja pojat.. noh, ne relasivat:

Pari viikkoa ilman sähköpostin tai ylipäätään netin avaamista nosti kynnystä päivä päivältä enemmän, mutta tänään oli pakko hoitaa asioita. Latasin samalla kuvia koneelle.

Tähän mennessä olen lähinnä mökkeillyt koirien kanssa. On rakennettu aitaa, koottu trampoliini, leikattu ruohoa, mullattu perunoita, tehty terassille portti.. Yhden aamu- ja iltapäivän vietin tyhjentämällä mökin, jotta saatiin uusi jääkaappi sisälle. Tunnin verran räpelsin jääkaapin ovien kätisyyden vaihtamisen kanssa, mutta sainpas senkin vaan tehtyä!

Pojat ovat mökillä ulkona aamusta iltaan, nytkin ovat terassilla lepäilemässä. Ollaan käyty agitreeneissäkin ja muutoinkin koetettu opiskella asioita (Aten kanssa edelleen leikkitreeniä sekä pieniä ohjausharjoituksia, Napin kanssa keppejäkeppejäkeppejä).

Mökin pihalla oli yhtenä päivänä ketun poikanen. Pieni kissan kokoinen oranssi heppunen hiippaili pihalla, onneksi oltiin toisessa päässä pihaa eivätkä koirat bonganneet viekasta pikku tunkeilijaa. Kun taputin käsiäni, ymmärsi tyyppi ottaa jalat alleen ja katosi metsään.

Seuraavana aamuna käppäilin koirien kanssa mökkitietä pitkin kun huomasin läheisen ladon edustalla kolme kettulasta. Käväisin paikalla itsekseni kameran kanssa ja yritin napata kettukuvia. Kovin menestyksekäs en ollut, otukset olivat luonnollisesti varovaisia ja meni tovi ennen kuin opin käyttämään manuaalista tarkennusta (ensin meni tovi, että löysin mitä nappulaa pitää paitaa saadakseen mokoman edes toimimaan:). Tässä kuitenkin pari otosta pikkuisesta ketusta:

Huominen juhannusaatto vietetään kotona parin kaverin tullessa kylään. Jos sää sallii, käydään jossain katsomassa kokkoa.

Jee, sieltä se saapui, LOMA! Tänä kesänä ei suunnitelmissa ole ulkomaanmatkaa tai muutakaan niin-kovin-ihmeellistä vaan pääpaino on hengailussa ja chillailussa. Ensimmäinen vkoloppu menee Luumäellä Rikun ja omistajan seurassa. Maanantaina suuntaan omalle mökille kera kummankin koiran (olen päättänyt uskaltaa mökkeillä ihan yksinään) ja siellä ollaan aikalailla koko viikko - tai katsotaan nyt iskeekö mökkihöperyys jo ensimmäisten parin tunnin jälkeen ja yhtäkkiä istutaan autossa kohti sivistystä. :) Olen varannut mökille kaikenlaista hommaa, joten eiköhän siellä viihdy.

Loput viisi viikkoa ovatkin sekalaista mökkeilyä sekalaisessa seurassa, juhannuksen viettoa, kotimaan road trippiä, mahdollisesti ruotsinlaivailua, saimaalla purjehtimista ja kotona puuhastelua sekä tietenkin koirien kanssa treenailua ja hömppäämistä. Oma mökki on Mäntsälässä, josta on onneksi kohtuullisen lyhyt matka Ojankoon, joten pääsemme myös ohjattuihin treeneihin vaikka koko kesän. Turhamainen ihminen ei tietenkään unohda kesällä myöskään kampaajalla ja kynsihuollossa käyntiä. :P Ja tokihan sitä täytyy ehtiä käväistä terassilla ja shoppailemassa.

Nahkapossut lienevät mielissään huomatessaan, että huomiota tulee jatkuvalla syötöllä ja ulkoilua piisaa - mökillä ne saavat vaikka nukkuakin ulkona (terassilla) jos vain haluavat.

Jeeee!!!

Napin mielestä Ansan, Helmin ja Maisan kodin lähestyminen oli arveluttavaa. Kun se vahingossa sai tilaisuuden häippäistä, se todellakin kipitti matalaliitoa takaisin autolle ja yritti varmaan jo kaivaa avaimia taskustaan - harmi vaan kun ei ole taskuja. Selvittiin kuitenkin elossa trimmistä ja nyt on olo kevyt ja mukava. Attepatte oli normaaliin tapaansa ihan pihalla, vaikka trimmipöydällä oleminen vähän jänskäsikin. Käytiin vielä pellolla juoksuttamassa koirat; siellä sitä Nappi ja Atte kisailivat siskosta/äidistä, melkoiset kinkerit.

Nappihan on parit flyballtreenit toiminut todella hienosti, hakenut pallon, hyppinyt kaikki esteet ja ollut innoissaan. Tällä viikolla se muisti, että hetkinen..täällähän voi myös kikkailla kaikkea hassua. Pallon voi jättää laudan viereen ja hyppiä itsekseen takaisin lähtöpisteeseen, parit esteet voi kiertää, takaisin voi palata ennen kuin melkein on lähtenytkään..

Myös pikkusählä pääsi kokeilemaan palloilupölloilyä. Omaa vuoroa odottaessamme meinasi Atelta räjähtää pää kun joku muu sai leikkiä pallolla ja juosta, mutta rauhoittui kyllä suht nopeasti. Laatikkoa ja koulutusohjaajaa moikkasi innokkaasti ja hetken jo kuvitteli, että tässä tilaisuudessa saa valita haluamansa pallon ämpäristä. Mutta lautaan oli tutustuminen. Alkuun teki kooooovasti mieli ottaa pallo nenän avulla ulos kolosta, jossa se ovelasti piileskeli. Kun sitä ei saanutkaan tehdä, koetti Atte tuijotella omistajaa kovin vetoavasti. No ei hemmetti sekään auttanut, joten lopulta turhautunut pikkupiski mäjäytti lautaa tassulla ja voi jee - sieltä sai pallon ja hullut ihmiset hihkuivat aivan intona. Kyllä siittä vielä flyballkoira tulee. :) Kaikkein kivoin ylläri oli, että Atte toi pallon aina takaisin kun sitä sille heitin.

Treenien jälkeen suuntasimme Jakomäkeen, jossa Attepatella oli treffit Rikupikun kanssa. Eivät edes huomanneet nauraa toistensa kesäkampauksille.

Ensi viikonlopuksi suuntaamma Luumäen mökkeröiselle, omistajat ja Atte + Riku siis. Nappi saa jäädä kotiin vinkulelulla leikkimään. Harmillista, ettei Napander tykkäile Rikun tutustumisyrityksistä, vaikka toisaalta ihan kivaa, että Atte saa touhuilla itsenäisesti ilman isoveikan esimerkkiä. Joskin Attehan on aika itsenäinen nuori mies noin muutoinkin, lähimaastoon tutustuminen on sen ydinosaamista.

Agilityn suhteen Napilla on edessä keppisulkeiset, jotka alkavat ensi viikolla kun asennan mökin pihalle harjanvarsista keppikujan. Toinen opettelun alla oleva homma on eteenpäin irtoaminen, ja toki kaikki muutkin ohjauskuviot (etenkin pakkovalssi, joka on allekirjoittaneelle aivan käsittämättömän vaikeaa osata).

Pari videota möllikisoista, kiitos Suvi!

http://www.youtube.com/watch?v=UIecRjE52tM

http://www.youtube.com/watch?v=01aMBJVYjM

Aten kohdalla opetellaan edelleen leikkimistä. Uutena asiana hyppyesteen siivekkeiden kiertäminen - takaa sekä kahdeksikko. Lisäksi edelleen keppikujaa (hieman jo kulmia vaihdellen) sekä alastulokontaktilla hengailua. Pitäisi myös enemmän saada aikaiseksi harjoitella juoksua ja käännöksiä.

Omalla mökillä on aitaprojekti meneillään, hieman aidanpätkää ja porttia tontin autotien puoleiselle reunalle. Lisäksi tosiaan ne kepit aikeissa tehdä sekä jonkinlainen (hieno) porttihenkinensysteemi, jottei koirat pääse suoraan lammesta terassille ravitselemaan itseään. Ja jottei tekeminen vaan lopu kesken, aion myös viljellä hernettä, tilliä, salaattia ja potaattia. Ihan ekana, kunhan mökille ensi viikon alussa päästään, on aikeena koota trampoliini. :) Tervetuloa vierailemaan - meiltä löytyy trampoliini, puusauna ja grilli, eli kaikki kesän olennaiset seikat.

Napin kohdalla on heinäkuun alussa tiedossa jännittävä tapahtuma: Agirotu. Ei kannata kysyä enempää, tiedän juuri ja juuri, että missä ja milloin. Ja kaikilla sitten tassut ja sormet ristiin, että radalla ei ole keppejä. :D

Enää yksi työpäivä ennen lomaa!

Loppukevennyksenä kuva-arvoitus: mikä sieni - siis mikä sieni - kuvassa on?

Pienenpi karvapossunen osaa agikentällä juosta putkeen (ainakin melkein aina, joskus menee vähän ohi), juosta keppikujan läpi ja viettää aikaa kontaktilla (vielä ei ole lamppu selkästikään syttynyt siihen, että hengailusta saa nameja). Lisäksi ollaan opeteltu leikkimään yhdessä. Viime kerralla sain ohjeita ja homma alkoikin jo sujua paremmin - Atte tuo heitetyn lelun takaisin tai ainakin oikeaan suuntaan eikä häippäise moikkaamaan kavereita.

Lisäksi harjoituksen alla on yhdessä juoksemista ja kentällä hengailua. Välillä muistetaan juoda vettä.

Näillä näkyminen viimeinen epävirallinen kisailu kotikentällä on tältä keväältä ohi. Kolmas sija, aika ihan mukava (-23,2, tosin mölleissä ei tavoiteaika ole huima), radalta vitonen.

Rata oli oikein mukava:

Suoritus meni jouhevasti, pientä räpellystä 15-16-17 siirtymässä. Ekalla yrittämällä taisi tulla 10 ratavirhettä ja tokalla 5, kaikki oli tippuvia rimoja. Nappi ei yleensä tiputtele rimoja. Etenkin tokan yrityksen rima harmitti - vikalla esteellä. Liekö sitten aurinkoinen ja lämmin sää tehnyt koiran hieman laiskaksi. Mutta hienoa oli se, että Nappi oli kummassakin lähdössä täysillä mukana eikä nuuskinut lähtöaluetta tai leikkinyt jälkeä radalla. :)

Saatiin muutama kuvakin suorituksesta (kuvaajana Sami Osenius):