Pennut on pehmoisia ja suloisia ja ihania ja.. Ne pissaa lattialle, niitä pitää viedä jatkuvasti ulos, ne järsii huonekaluja ja vaatteita. Ne nukahtaa kesken leikkien ja maiskuttelee suutaan söpösti. Niille pitää opettaa kaikki ihan alusta. Ne on vaan niin ihania.

Olen pitänyt ekan koiran kahta ikävuotta jonkinlaisena rajapyykkinä. Nyt kuitenkin kasvattaja kysyi pari vkoa sitten, että halutaanko tulla katsomaan vapana olevaa urospentua. En uskaltanut mennä, saattaisipa kyseinen pentu nyt vipeltää jaloissa. :) Kytemään jäi ajatus, että entä jos sittenkin.. Onneksi tässä syksyllä ei ole mahdollisuutta ottaa töistä vapaata, jota ehdottomasti haluan jos ja kun pentu joskus tulee. Ja onneksi Nappi on edelleen varsin pentumainen otus, vaikka kokoa tietty on vähän enemmän kuin 8 viikkoisella pallerolla.

Olisi se silti mukavaa kun olisi kaksi pörröotusta. Ihan jo Nappiakin ajatellen - se saisi leikkikaverin eikä sen tartteisi olla niin paljoa yksin kotona. Ja toisen koiran kasvua ja koulutusta osaisi varmaan lähestyä ihan eri tavalla kuin ensimmäisen. Se toinen saisi kyllä olla astetta helpompi tapaus noin ylipäätään. Lähinnä aavistuksen avoimempi saisi olla. Ja uros. Eikä valkoinen. :) Mistähän sellaisen pentueen saisi juuri itselle sopivaan aikaan.. Eli alkukesästä, kiitos.