Olen tässä päivänä muutamana miettinyt millaisia juttuja sitä on oikeastaan ihan vahingossa tullut koiralleen opettaneeksi. Tai mitä tuo vaan osaa ja tekee tai on tekemättä.

Aamulla Nappi ei herätä, ellei ole tosissaan hätä ulos. Sitäkin tapahtuu todella harvoin, yleensä jätkä nukkuu niin kauan kuin emäntänsäkin. Sitten kun herätään, ollaan täysillä mukana - paitsi ennen kuutta aamulla, sillon ei kumpikaan jaksa innostua yhtään mistään.

Työpäivän ajan Nappi odottelee kotona nätisti,ei tiettävästi mekasta ja tuhotyötkin on taidettu tehdä. Empiirisen kenttätutkimukseni perusteella sanoisin, että nukkuen menee karvaotuksen päivät.

Kun tullaan kotiin, opetellaan kovasti siihen, että pylly isketään lattiaan ja odotetaan omaa vuoroa tervehtiä. Tämä lähinnä minun kanssani, avokkaan kanssa Napilla on ihan omat kuviot (olen kyllä yrittänyt niitä kouluttaa..).

Lenkillä ollessa Nappi melkein osaa liikkua reippaasti ja jatkaa matkaa kun pyydetään sekä kulkea vierellä kun mennään vähän vilkkaamassa paikassa. Hihnassa myös periaatteessa osataan kulkea vetämättä - juupeli vaan kun joskus pitää päästä nopeasti, jos vaikka leikkimään pääsisi. Aika hyvin auttaa kun hidastaa vauhtia, nopeasti kääntyy karvakuono katsomaan, että mitäs ny. Jos hihna menee etutassun väärälle puolelle, sanotaan "Hihna" ja Nappi nostaa jalkaa, jotta hihnan saa siirrettyä oikeaan paikkaan. Tämän on avokas opettanut, että kyllä sekin jotain. ;)

Toisia koiria ei tarvitse huomioida (mitä nyt vähän haastaa katsekontaktilla ja rähistä takaisin). Ohittaminen on otettu uudestaan harjoitteluun ihan namien kera, jottei tulisi oikeasti ongelmaa. Aika hyvin Nappi unohtaa muut kun sitä vähän houkuttelee. Vapaana ollessa se ei karkaile muiden luo, tosin yleensä silloin kuin sattumalta onkin niin kivat leikit emännän kanssa ettei muita huomata.

Kaikenlaiset kepit on kiinnostavia, niitä voi heitellä ja järsiä. Kun sanotaan "Kiitos", tiputetaan keppi/lelu, ja odotetaan mitä sitten tapahtuu. Välillä keppejä kanniskellaan mukana pitkät pätkät. "Jätä"-käskyllä ne kuitenkin jätetään, viimeistään rappukäytävän ovella. Tämä tuli opetettua ihan vahingossa enkä tiedä onko sillä nyt sitten eroa kiitoksen kanssa, mutta samapa tuo.

Jos on kuraiset tassut, voi ne pyyhkiä alakerran käytävämattoon tai sitten pyritään suihkuun. Kylpyammeessa on kiva olla ja kuivaaminenkin on ihan okei.

Ruokaa ei kerjätä, joskus tosin huomautetaan jos on nälkä. Lautaselle ei tungeta kun muut syö, vaikka joskus kyllä pitkä kieli melkein lipaisee. Ja jos pöydälle jätetään herkkuleipä, saattaapa se kadota parempiin suihin (myös erittäin mausteinen kana kelpaa, vatsa ei tosin niin arvostanut).

Vieraat ihmisethän on yleensä erittäin arveluttavia, mutta jos mamma pitää kiinni, ei niille sanota mitään. Nopeasti Nappi myös tottuu ja tulee kaveriksi, vähän liiankin kanssa - yrittää kouluttaa vieraista leikkiautomaattia itselleen.

Kotona ollaan aikalailla rauhallisesti, järsitään luita ja makoillaan. Joskus etsitään lelua tai herkkuja. Jos mamma menee illalla nukkumaan, menee Nappikin. Iso roikale hilaa itsensä sängyn alle. Paitsi jos ollaan kaksin, silloin tullaan viekkuun nukkumaan. Ja aamuyölläkin tullaan viekkuun tuhisemaan.