Työskentelen muutaman kerran viikossa kauneushoitolassa rakennekynsiä väsäten. Nappulainen on ollut mukanani aina silloin tällöin, lähinnä ilta-aikaan jos paikalla on vain oma asiakkaani. Muutoinkin voisin Nappia pitää mukana, mutta sen vartiointivietti hieman rajoittaa - uusiin tulijoihin kun suhtaudutaan epäilyksellä.
Yleensä salonkivisiitti kestää pari tuntia, jonka aikana ehtii vahtia ohikulkijoita ikkunan kautta, nukkua, huokailla tylsyyttä, pyytää huomiota ja tutkia paikkoja. Suurena hupina tuntuu olevan takahuoneen verhon "läpi" kulkeminen. En ole pahemmin antanut Napin mennä itsekseen tutkimaan takahuoneeseen (siellä kun on kosmetologin tilat ja kaikenlaisia purkkeja ja purnukoita), mutta ovela otus silti hiippailee verhon taa saadakseen juosta sen läpi takaisin. Mokoma höhlä. :)
Useimmat Napin tavanneet asiakkaat ihmettelevät ulkonäön lisäksi sitä ettei siitä tosiaan lähde karvaa. Myös rodun alkuperä ja käyttötarkoitus kiinnostavat. Kaikki ovat suhtautuneet positiivisesti koiran läsnäoloon, esimiehenikin (joka ei ole koiraihmisiä) oma-aloitteisesti antoi luvan pitää koiraa toisinaan mukana. Vaikka pikkuinen fifi lieneisikin hieman perinteisempi versio salonkikelpoisesta koiruudesta.
Kommentit