Ajelin eilen kohti Nummelaa miettien miltä mahtaa tuntua palata kotiin pelkän hihnan kanssa. Jossain kohtaa tuumin pitäisikö kääntyä takaisin kotiin. Välillä alkoi surettaa niin paljon, että meinasi itkuksi kääntyä. Perille kuitenkin päästiin, Potte vispasi töpöään Sarille ja nuuskutteli pitkin pihaa. Sinne se jäi, innostuneena tyttöpuolisista seuralaisistaan. Mieli oli paljon parempi kun ajoin kotia kohti - Potte on onneksi rento jätkä ja taatusti hyvissä käsissä. Sille on mahdollinen kotikin tiedossa. Saatamme toivottavasti joskus tavatakin sen. :)

Kotona odotti Nappi, joka ei tuntunut ihmettelevän missä Pottunen luuraa. Ilta meni leikkien, Nappi sai kirjahyllyn päältä kaikki lelunsa ja oli aivan intoa piukassa. Tänäänkin se on vähän väliä kantanut leluja vetoleikkiin kutsuen tai vinguttanut vinkua. Tunnelma on rento, ei tarvitse miettiä mitähän ehkä seuraavaksi tapahtuu koirien välillä ja ruokailut + herkkuhetket sujuvat rauhallisesti. Kyllä tämä ratkaisu oli paras kaikille.

Tänään käväisimme pallon heittelyn lomassa läheisessä koirapuistossa - siellä nimittäin oli perroneitonen. Tulivat kivasti toimeen ja paini lähti aika nopeasti käyntiin. Nappi on kyllä mukava kun tykkää edelleen leikkiä eikä niinkään kosiskella. Hetken kuluttua puistoon tuli pari kappaletta kultaisianoutajia, uroksia. Nappia murisutti, mutta ei alkanut rähjätä. Ei kuitenkaan enää oikeen leikit sujuneet, Nappia kai sen verran jänskättää isommat uroot ja niinpä lähdimme jatkamaan matkaa. Kuitenkin sen verran ehti leikkiä, että nyt väsyttää.

Tiistaina jatkui flyball - meillähän olikin tässä melkein puolen vuoden tauko kun ei oikeen syksyllä päästy paikalle. Nappi nopeasti muisti homman jujun - lähinnä siis sen, että laatikkoa pitää tampata pallon saadakseen. Kaksi estettä sujuu ok, vaikka Nappi kyllä yrittääkin paluumatkalla kiertää esteet. Kolme estettä menee laatikkoa kohti hyvin, mutta paluu takkuili. Jätettiin asia hautumaan, ensi viikolla uudestaan.

Hauskaa lentopallotreeneissä oli myös se, että muiden koirakkojen vuorojen ajan käväisimme alueella olevalla agikentällä sähläilemässä. Lähinnä aitaa, puomia ja keppejä. Putkeakin kokeiltiin, mutta ei Nappi uskaltautunut ja ilman avustajaa homma ei onnistunut. Avo lupautui ensi kerralla mukaan - flyballiin tutustumaan (jos minä olen töissä niin voi mennä Napin kanssa treeneihin, ainakin kokeillaan tällaista), mutta myös agilityn kannalta. Oli kuitenkin kivaa ihan vaan aitojakin treenata, kokeiltiin kolme peräkanaa + puomi siihen päälle. :) Puomilla Nappi jarrutteli jo puolessa välissä alastuloa, ei ole vielä hoksannut, että palkka tulee kun on melkein lopussa asti. Mutta parempi varmasti näin kuin, että ryntäisi täysillä esteen läpi kontakteista välittämättä. Pöytä ja A olivat niin lumiset, etten uskaltanut kokeilla. Parin vkon kuluttua jatkuu alkeiskurssi ja aion myös yrittää HSKH:n agilityyn (siellä käymme flyballissakin). Jossei päästä niin varmaan jatketaan yksityisen koirakoulun (Pieni koiruus) kursseilla vaikka se maksaakin mansikoita.