Kahden viikon tauon jälkeen agilitytreenit vähän jännittivät, ainakin hihnan tässä päässä. No, osasihan se edelleen, mutta korvat ja ajatukset oli ihan jossain. Tiedä sitten johtuiko se märästä kentästä (oli satanut koko päivän), jäniksen papanoista, auringon asennosta vai mistä, mutta ikinä ei ole maan nuuskuttelu ollut Napin mielestä niin kiehtovaa kuin tänään. Sain tehdä ihan tosissani töitä ollakseni kiinnostavampi, tai että edes pallo olisi ollut kiinnostava. Välillä onnistuin ja välillä en, toivottavasti oli ohimenevä ilmiö.

Minun pitää edelleen kiinnittää huomiota käskyjen ajoissa sanomiseen ja vauhdikkuuden lisäämiseen. Tänään tosin tuntui, että Nappi oli jotenkin tosi lötkö ja jolkotteli esteitä kohti kaikessa rauhassa - siksikin taisi näyttää meidän touhu olevan hidastetusta filmistä.

1671084.jpg
Parin viikon takaisissa treeneissä.

Kohta meillä seuraakin ihan kunnon tauko kaikesta harrastelusta ja tekemistä. Meidän perheen kaksijalkaiset lähtevät lauantaina kahdeksi ja puoleksi viikoksi USAan reissailemaan, Nappi menee hoitoon ensin mökille isän hoiviin ja viimeiseksi viikoksi Maisa-siskon perheeseen. Tosin Maisahan on pentujen kanssa kasvattajan luona, mutta ehkä Nappi keskittää kaiken hurmaamistaitonsa Helmiin.