Ihan vaan ilmaistakseni tylsyyttä. Tuo otsikko siis.

Maanantain treeniryhmän ohjaajalta tuli sähköpostia, jotta alamme laittaa kontaktiesteitä radalle. Ensimmäinen ajatukseni oli JES :D ja hetken kun mietin niin OMG :O ja vielä hetken mietittyäni totesin, että reeniä ja reeniä sitten vaan. Täytynee alkaa käydä treenailemassa heti töiden jälkeen, ennen kuin ohjattuja treenejä alkaa klo 18. Ehdin kentälle puoli kuudeksi, joten siinä ehtii puolisen tuntia räpeltää. Samaan syssyyn voi yhdistää metsälenkin niin tuleehan siinä ihan kivasti hommaa. Kunhan tässä taas päästään treenaamaan.

Aten yskiminen loppui samaisella viikolla kuin alkoikin, eli nyt ollaan oltu oireetta koko viime viikko + tämä viikko. Huomenna on rokotukset, aion kysellä kyseisen eläinlääkärin mielipidettä harrastusten jatkamisesta. Itse ajattelen, että Napin kanssa arvaisi maanantaina mennä treeneihin, sillä kun ei ole oireita ollut. Atenkin kanssa varmaan voisi ensi viikon lopulla taas tavata muitakin otuksia. Ainakin jätkät on energiaa täynnä ja itseäni kovasti hinguttaisi päästä agilitykentälle.

Vaikka itse köhiminen meni aika vähällä ohi ja Atte onneksi oli koko ajan ihan pirteä, söi normaalisti eikä vaikuttanut kipeältä, on tämä "karanteeni" ollut todellä tympeää. Napin kanssa just päästiin taas vauhtiin agilityssä ja Atelle olisi toki kivaa saada koirakontakteja + käydä lenkillä Riku-ystävän kanssa. Okei, tässä on nyt vaan kolmesta-neljästä viikosta kyse, ei koko elämästä, joten ei pidä olla liian dramaattinen. :) Mutta se mietityttää, että kuinka moni koiranomistaja lähtee sessunsa kanssa liikenteeseen pari päivää yskän loppumisen jälkeen ja mahdollisesti altistaa koirapuistollisen koiria. Ohjeistuskin tuntuu olevan laidasta laitaan, joku sanoo, että oireeton viikko riittää ja jossain neuvotaan, että että kolme viikkoa olis parempi. Ja minkähän verran tämä ihastuttava pöpö leviää kun joku ihan vaan yskäisee puskaan ja toinen nuuskaisee samaa kohtaa.