Aivan lähestulkoon ylitsepääsemättömän vaikeaa oli päästä ekalta hypyltä (2) muurin kautta tokalle hypylle (4). Yritin mennä muurin vasemmalta puolelta, mutten ehtinyt tarpeeksi pitkälle ja Nappi ehti lukita itsensä hyppäämään nelosen väärältä puolelta. Juoksin oikealta puolelta, mutten oikein osannut vipata Nappi aidan yli ja ehtiä ohjaamaan pituudelle. Jotenkin kuitenkin räpellettiin ko. kiemura läpi, ihan vaan päästäksemme paluumatkalla ihmettelemään esteitä 8-9-10-11. Jälleen kerran jäin nysväämään paikoilleni jo esteelle 8, jolloin en ehtinyt mukaan ohjaamaan estettä 10 ja Nappi ehti muurin jälkeen tehdä volttia ja seistä päällään ennen kuin tuli lisää ohjausta.
Oli kyllä sellainen olo, että ei hemmetti tästä mitään tule. En vaan osaa. En vaan ehdi. Pitää vaan treenata lisää! :) Oikeasti oli kiva päästä kokeilemaan tollasta tosi haastavaa juttua, harmi vaan, ettei aikaa per nenä ollut kovin paljoa. Mutta ehkäpä tällainen pitää itse joskus rakentaa ja harjoitella. Koiran vippaaminen menemään este takakautta olisi varsin hyvä opetella.
Napin räksyttäminenkin meinasi saada hermot kiristymään rukkasten tekoasteelle. Otettiinkin tauko, päästettiin toinen koirakko kokeilemaan ja yritettiin uudelleen. Vähän rauhallisemmin ja vähä-äänisemmin. Nappi alkaa räkyttää heti kun ei mitään tapahdu, ei anna kiinni (paitsi jos otan odota-käskyn alle), mulla alkaa otsasuoni pullistua ja sitten meneekin homma ihan penkin alle. Pitää varmaan vaan alkaa itsekseen treenatessa lopettaa treenit siihen kun Nappi alkaa räkyttämällä komentaa. Sekä myös käydä ihan vaan leikkimässä vaikka pallolla ja lopettaa kun räkyttäminen alkaa. Eiköhän tuo mene jakeluun, vaatii vaan harjoittelua.
Kommentit