Yksi ystäväni totesi eilen jotain sen suuntaista, että ootsä kans aika sissi kun jaksat iltaisin raahautua koirien kanssa joka paikkaan - ko. ystävä sattui soittamaan kun seisoskelin Aten kanssa Viikissä tuijottelemassa pimeälle pellolle. Paikalle saapui myös pikkuinen Moko (vajaa 8 viikkoa - Atte ei ole ollut ikinä niin pieni, voi itku mikä pallero), Tessa-sisko sekä lapinporokoira Kuru. Hauskaa oli penneleillä ja melkein puolitoista tuntia siinä menikin, joskin pikku-Moko lähti vähän aiemmin jatkamaan kotiin suuren maailman ihmettelyä.

Ilmoitin Aten naksuttelukurssille. Surffailin erinäisiä koirakouluja ja kursseja lähinnä jonkin kivan puoliasiallisen kurssin toivossa. Naksuttelu on sinänsä tuttua, mutta tykkään kun on vähän ohjatumpaa ja tavoitteellisempaa menoa. Jonkun pitää olla sanelemassa, että ensi kerraksi kotiläksynä tätä ja tätä. :) Ja kurssi mikä kurssi, on siitä aina jotain hyötyä. Mutta tästä uskon kyllä olevan ihan paljonkin hyötyä, ja iloa.

Palatakseni vielä sisseyteen, niin onhan koiraharrastukset välillä aika extremejuttuja. Kaatosateessa agilityä, pakkasella keskellä peltoa seisoskelua, mutaisia metsiä, aamuheräämisiä ja satojen kilometrien ajomatkoja kisapaikoille, kalliita näyttelymaksuja (ihan vaan, jotta tietäisi koiransa kylkien toivottavan olevan kaarevammat)... Vastapainona maailman paras ja uskollisin ystävä. <3