Napilla on ärsyttävä tapa rähistä aina kun Aten kanssa tullaan ulkoota sisälle. Sen on aivan pakko saada sanoa HAUHAURÄYH kun Atte astelee ovesta sisään kun Herra itse on joutunut odottamaan kotona mahdollisesti hylättynä ikuisiksi ajoiksi. Se mielestäni tietää, ettei niin tartteisi tehdä (on vähän luimussa rähähdyksen jälkeen), mutta jostain syystä tilanne on vaan niin kovin jännä (eihän sitä tiedä jos vaikka tuon jonkin vieraan koiran ulkoota mukanani?). Samaa Nappi teki jo Potenkin kanssa.

Nyt tämä tapa on siirtynyt myös treenitilanteisiin. Sisällä jos treenataan, laitan toisen koiran kylppäriin odottamaan. Etenkin jos Nappi on odottamassa ja pääsee kylppäristä, täytyy sen rähähtää. Tämän voi estää ottamalla vapautustilanteeseen nameja ja tekemällä jonkun tempun kummankin koiran kanssa (temppu = istuminen tai ihan vaan nakkien imuroiminen, kun ei Atte muuta osaa :D). Tämän voisi varmaan siirtää myös tuohon ulkoilemasta tulemiseen. Vaatisi varmastikin miljoona toistoa saada Napin toimintamalli muuttumaan, mutta olisi kyllä sen arvoista. Nyt nuo tilanteet stressaavat jo etukäteen ja varmaan omakin käytöksenikin innostaa Nappia jännittymään.

Tästä päästään laiskan koiraihmisen ongelmaan: Napin mielestä herkkua ovat vain lihapullat, nakit yms einekset - mikään helposti valmiina oleva kuivaherkku ei kelpaa. Tästä johtuen tarvitsee kehittää jokin herkkupussukka takin taskuun, jonne voi ottaa nakkia mukaan kun menee Aten kanssa ulos.

Vai oliskohan olemassa jotain itsetehtyjä maksalastuja, jotka kelpaisi Herra Napille. Reseptejä, anyone? :) Olisi hienoa voida pitää eteisen naulakossa herkkupussukkaan, josta antaa namin hienosti sujuneesta tilanteesta.

 

Edit klo 22:00

Päiväkodissa 16 lapsen ryhmä hiljenee kummasti kun välipalalla tarjoillaan maukkaita sämpylöitä. Jokainen mussuttaa omaansa ja jopa odottaa lisäannosta hiljaisen innokkaasti.

Sama näyttää toimivan koirilla. Kun iskee koiralle pallon suuhun, ei se voi rähistä. :D Iltapissatukselle lähtiessäni nappasin eteisen pöydältä pallon mukaan ja annoin sen Napille kun tultiin Aten kanssa sisälle. Nappi otti pallon, odotti hihnaa ja innosta pomppien kiiti puistoon. Sai pitää pallon sisälle mentäessäkin, pyöri ja hyöri ja vei pallon mukanaan sängyn alle nukkumaankin. On se vaan niin rakas esine.