Aten parhain ystävä on irlanninterrieri Riku. Vaikkakin kuvista päätellen Riku on oikeasti irlanninpystykorvaterrieri.

Atte on opettanut Rikun leikkimään oikein; olemaan painissa alimmaisena, välttämään tassulla läpsimistä tai törmäämistä ja sietämään retuutusta. Atte itse tietenkin saa töniä, purra, läimiä tassulla ja retuuttaa minkä jaksaa.

Poikien erityisosaamista on luukkuleikki, joka tapahtuu Rikun kotona olohuoneen pöydän avustuksella. Leikissä asettaudutaan pöydän molemmin puolin ja tungetaan vuorotellen pöydän sisään morjenstamaan toisella puolella olevaa kaveria - täällä postimies, kuka siellä?

Kaikenlainen juoksentelu kuuluu tietenkin asiaan. Useimmiten Atte edellä ja Riku perässä. Ja tässä täytyy Rikulla olla kieli keskellä suuta, jottei vaan törmää Atteen - siitä pörrömies loukkaantuu ja kertoo asian suureen ääneen.

Alkujaan Riku oli Napinkin kaveri, ja saattavat ne edelleen joskus leikkiä ja yleisesti ottaen elo on rauhaisaa. Jos samaan tilaan ilmaantuu ruokaa, loppuu kaveruus siihen. Nappi ei ole käsittänyt, että jos irskille murisee tai menee viereen tuijottamaan, saattaa irski vähän sanoa asiasta takaisin ja tehostaa sanomisiaan hampailla.

Aika näyttää miten tämä kolmen kopla tulee toimeen, kunhan junioritkin aikuistuvat. Paljon lienee kiinni Rikun äijäenergian määrästä, viitsiikö se katsella muita miehiä lähietäisyydellä. :) Aiomme tapailla usein, joten josko pojat vaikka kokisivat olevansa samaa porukkaa.

Seuraavan kerran pojat pääsevät järven jäälle maaliskuun alussa. Ja sitä ennen ainakin pienemmät ukkelit varmastikin treffailevat leikin merkeissä.