Yleisön (3 ihmistä on laskettavissa joukkioksi) pyynnöstä aloitan tarinamme eilisestä OjankoCupin osakilpailusta. Tuloksena oli molemmilta starteilta nollarata, joista paremmalla sijoituimme toiseksi (ja ensimmäinenkin oli kuuden parhaan joukossa), eli hyvä me! :) Palkinnoksi fazerin sinistä ja vinkulelu sekä 5 pistettä cuppiin. Mutta, miten tähän päästiin..

Ensimmäinen yrittämä meni oikein mukavasti, joskin ohjasin yhdessä kohtaa väärältä puolen kun luulin olevani hitaampi ja tein jonkin todella hienon kurvauksen - olen enimmäkseen treenannut Napin kanssa medikorkuisia esteitä, joita se luonnollisesti ylittää paljon rivakammin kuin maxiesteitä. Toisella startilla valssasin eikä Napin tarttenut pyöriä väkkäränä. Puomin kontakti loistava, pysähtyi ja vauhdilla jatkamaan. Putkiin sai mennä kummasta päästä vain ja kummallakin yrittämällä Nappi meni ekaan putkeen juuri siitä päästä mistä itse halusi. :P Toiseen putkeen sentään sain ohjattua oman haluni mukaisesti.

Edellisessä kisailussa ongelma oli Napin suuri kiinnostus lähtöalueen tuoksuihin ja rataakin piti osan matkaa jäljestää. Eilen panostin siihen, että nyt ollaan menossa tekemään eikä tsekkailemaan hottiksia misuja. Eka startissa onnistuin todella hienosti (pidin Napin kontaktissa jo ennen lähtöaluetta, annoin nameja, heiluttelin palloa sen nenän edessä). Tokalla yrityksellä kaikki meni yhtä hyvin, kunnes tuomari menikin korjaamaan ensin yhden putken asentoa ja sitten vielä toisen (ratahenkilöt HOI), Nappi alkoi olla levoton. Jäi kuitenkin perusasennon kautta istumaan, mutta kahden esteen taakse käveltyäni Nappi olikin noussut ja mennyt katsomaan lähtöalueen aidan takana ollutta vesiäisdaamia. Tästäkin kuitenkin selvittiin ja hienosti Nappi radan suoritti, vaikka jäi tutustuminen ihanaan naiseen aivan kesken.

Kannustusjoukoissa meillä oli Ojangossa asuvan Sannan ja neitojen lisäksi Riku kera omistajansa. Kisailin jälkeen käväistiin Jakiksessa ensin leikittämässä junioreita (jotka edelleen tulevat toimeen ihastuttavan hienosti, mitä nyt kerran piti perkele karjaista) ja sitten koko revohka hiekkakuopalle. Siellä Nappi otti vähän liikaa kipinää Rikun tutustumisyrityksistä ja lopputuloksena oli niskavilloista ilmaan nostettu vesikoira ja merimiehen lailla kiroileva omistaja. Mutta eipä alkanut uhitella loppulenkin aikana ja oli hyvin nöyrästi kuulolla. Mokoma espanjanpönttöpääkoira.

Riku alkoi loppulenkistä vähän väsähtää, mutta Mimma arveli, ettei mun koirat ole se paras vertailukohde. :) Nuo rauhan ja rentouden tyyssijat. Joista toisella on edelleen psykedeelinen katse:

Tiistaina oltiin pitkästä aikaa flyball-treeneissä. Arvelin etukäteen, että Nappi varmaan vetäisee koko valikoimansa verran sirkustemppuja vaan eipäs sittenkään! Hienoja suorituksia ja vaikutti olevan ihan innoissaan. Pari kierrosta (4 suoritusta per kierros) tehtiin ja lopetettiin siihen - jospa olisi intoa seuraavallakin kerralle. Napsin luppoajalla kuvia muista paikalla olleista koirista, tässä muutama (loput nettialbumissa):

Ja loppukevennyksenä vapun jengi. Vasemmalta: poikien Kummasetä, Nappi, poikien Setä ja eturivissä Atte.