Oltuamme tänään metsäilemässä ja uimassa Jakomäessä, annoin pojille talonyhtiömme pihalla siankorvat ja heittelin nakinpalasia - aikeenani kuivattaa pojat, jotta hiekka varisee pois turkista. Hengailun jälkeen mentiin lähipuistoon kierrokselle mahdollisen pissahädän varalta. Eipä tosin ehditty pitkällekään kun alkoi sattua ja tapahtua.

Naapuritalossa asustelee keski-ikäinen pariskunta, joilla on pienehkö koira. Tämä kyseinen pikkusankari oli lähtenyt karkuteille, huomasin sen ihan puiston kävelytien alussa ja käännyin lähteäkseni toiseen suuntaan. Koira oli sillä hetkellä lasten leikkialueella kakkimassa. Ei kuitenkaan päästy minnekään kun se huomasi meidät, kiiti pensasaidan alta ja kiersi leikkipuiston - lähetyessään alkoi rähistä ja tuli päälle. Nappi ja Atte vastasivat samalla mitalla ja tuloksena oli melkoinen meteli. Yritin ensin vain kerätä omat koirat kasaan ja hätistää vierailijaa pois, mutta se ei tehonnut, joten huusin suurinpiirtein niin lujaa kuin lähtee PERKELE MENE POIS SAATANA. No menihän se.

Omistajatäti sai koiran kiinni noin 15 metrin päässä meistä ja lähti tyynesti kotia kohti. Hieman jo ärsyyntyneenä huusin tädin perään, että kiitos pahoitteluista. Ei vastausta. Hieman enemmänkin ärsyyntyneenä kävelin tädin perässä asuntovaunulle, jota he pitävät kujan varressa talonsa edustalla. Kävimme hyvin kehittävän keskustelun:

Minä (myönnän, että ehkä vähän tarpeettoman kiukkuisella äänellä): Ethän sä voi pitää koiraasi tolla tavalla irti jos se voi tulla muiden päälle.

Täti: Minä pidän koiraani irti silloin kuin minä haluan!

Sen tokaistuaan täti kytki koiran asuntovaunun eteen kiinni ja lähti viemään jotain laatikkoa sisälle. Olin jo melkoisen ärsyyntynyt ja seurasin tädin perässä heidän talonsa edustalle. Välihuomautuksena kerrottakoon, että varmaan jokainen puistossa oleva seurasi tätä ilahduttavaa välikohtausta. Odottelin talon edustalla jalkakäytävällä (talon pihalla oli muutama remonttimies, jotka hekin seurasivat mitä tapahtuu - Nappi ja Atte tuijottivat mua kysyvästi ja sanoin niille, että odotetaan tyhmää tätiä ulos) ja täti tulikin hetken kuluttua. Ei edes vilkaissut. Keskustelu jatkui:

Minä: Mielestäsi on ok, että koirasi käy muiden päälle ja tekee tarpeensa lasten leikkialueelle? Onneksi ei sattunut kenellekään mitään.

Täti: Se lähti kania jahtaamaan.

Nappi haukahti tädille, joka taisi hiema säikähtää. (Joo Nappi ei pidä vieraista, mutta pidin sen loitolla tädistä. Ja taisi Nappi aistia, ettei täti ollut mun mielestä kiva täti..)

Täti: No ei ole noi sunkaan koirat hyvin koulutettuja!

Minä: HAISTA KUULE PASKA!

Täti jupisi jotain kävellessään pois. Mun kuppini oli totaalisen ylösalaisin ja huusin sen perään vielä vitun idiootti, johon sain vastaukseksi, että sama toiseen suuntaan. Kävelin ehkä aavistuksen verran kiukkuisena kotiin.

Ongelma ei ole se, että koira pääsi karkuun, sellaista tapahtuu. Mutta tollainen asenne, ettei pahoitella ja varmisteta sattuiko vastapuolelle jotain, voi helvetti! Mulla aika harvoin menee totaalisesti maltti, mutta nyt taisi mennä. Harmi vain, ettei täti siitä varmaan mitään oppinut. Olisi sitä paitsi ollut sen korvausvelvollisuus, jos karkuri olisi rei'ittänyt Nappia tai Attea. Onneksi oli sen verran pieni koira eikä mikään iso mörssäri.