Kaikista hyvistä aikeista huolimatta pinna paloi tänään. Olin koirien kanssa töiden jälkeen kävelemässä, ärsytti vähän kaikki ja eikös yksissä portaissa änkenyt vastaan mamma ja terrieri. Melkein ehdittiin alta pois, muttei silti ihan. Nappi ja/tai Atte luultavasti tuijotti eriterriä, joka alkoi räyhähdellä. Pojat siihen vähän isommalla äänellä - mikä ei yllätänyt, terrieri kun oli ehkä kahden metrin päässä. Yritin ensin sanoa rauhallisen napakasti, että antavat olla ja kun ei tehonnut niin karjaisin, että nyt riittää. Tulipahan hiljaista ihan siellä terrierinkin suunnalla. Sätin itseäni lopun matkaa, että nyt varmaan seuraavassa ohituksessa pojat meluaa kahta enemmän..

Yllätys olikin suuri kun iltalenkillä tehtiin useampikin hiljainen ohitus. Meinasivat vissiin, että alkaa toi akka taas mekastaa niin, että ihan siinähän saa ihan hävetä korvat päästään - paras olla vaan hiljaa ja tyytyä mulkoilemaan vastaantulijoita.