Jos on tässä taas saanut painiskella ongelmien, flunssan ja työstressin kanssa, niin onneksi olemassa on nuo nelijalkaiset ystävämme. Kävin tänään Napin kanssa tunnin verran kävelemässä Hakaniemen, Kaisaniemen ja Merihaan rantoja pitkin. Otin mukaan toveri-flexin, vaikken pääsääntöisesti siitä vempaimesta niin perustakaan. Yhden koiran kanssa se kyllä ihan toimii, jos koira osaa kävellä hihnassa ja ihminen tajuaa, ettei koiran tartte olla koko ajan flenxin maksimimitan päässä. :)

Tein pienen jäljenkin eräälle nurmikolle. Siis ihan muutaman metrin verran, pari nakkipalaa matkalle ja useampi perille. Nappi oivalsi homman aika hyvin, vaikka menikin vähän maa- ja ilmavainut iloisesti sekaisin (jälki kyllä olikin ehkä 20 sekuntia vanha:). Saipahan nuuskutella.

Vaikkei Nappi olekaan rotunsa parhaimmistoa eikä muutenkaan helppo koira, niin on se vaan silti mun maailman paras koira. Pusu