Koiruuksien elämään on jo jonkin tovin kuulunut uusia tyyppejä (kaksi miespuoleista ja yksi neitihenkilö). Aten mielestä kaikki ovat tietenkin ihan parhaita ja ihkuja ja supermahtavia. Napin mielestä 14vuotias miehenalku on epäilyttävä - toisaalta hirmu mielenkiintoinen, mutta silti hitsin jännä. Vähän pitää murista ja haukahdella, välillä sitten taas heilutetaan häntää ja tyrkytetään lelua. Joka tapauksessa olen yllättynyt siitä miten hyvin tuo sosiaalisesti rajoittunut koirani on uudet ihmiset hyväksynyt.

Uusien tyyppien myötä poitsut ovat alkaneet hengailla uusilla huudeillakin. Napin oli alkuun vaikeaa käsittää, että sisätiloissa voi olla useampia huoneita ja ihmiset liikkuvat miten sattuvat. Todella hankalaa vahtia laumaa kun porukka on levällään. Nyt se on tyytynyt kyttäämään mua, olkoot muut missä ovat. :)

Uudet huudit ovat Porvoossa, joten juuri hehkuttamani treenitmatka piteni hieman. Joskin ollaan aika usein treenit-/kisapäivät Vantaalla, joten sikäli matka on vielä tällä hetkellä se ihastuttava 5 minuuttia. :)