Tehtiinpä sitten tuttavuutta oikein hurmaavaan parivuotiaaseen ukkeliin ja niinhän siinä kävi, että paluumatkalla autossa oli kaksi koiraa.
Pohdittiin jo siinä matkalla, että Potterin nimelle kyllä tehdään jotain, mutta eipä keksitty vielä järkevää vaihtoehtoa. Mietittiin kyllä, että Väpä voisi sopia herran pitkän kuonon puolesta (Vili Vilperi -piirretystä tuttu vesinokkaeläin). Luonteeltaan Potter on Napin vastakohta - rauhallinen, avoin, pehmeä ja lempeä. Vauhtiakin kyllä löytyy, mutta Potter osaa suhtautua elämään huomattavasti rennommin kuin duraceleilla toimiva kaverinsa.
Ekat kaksi vuorokautta pojat vähän mietiskelivät, että mikäs hitto tuo toinen on. Ihan kyllä sovussa mutta hienoista välimatkaa pitäen. Potter tuntui varmistelevan, että minä olen lähettyvillä ja muutenkin oli varmasti pyörällä päästään. Eilen illalla ollessamme kaverini luona kylässä, alkoi yhtäkkiä leikkiminen ja samainen puuha jatkuu tälläkin hetkellä. :)
Suurin epäilyksen aihe on Potter varsin äänekäs tyyli tehdä asioita. Kuulemma yksin ollessaan haukkuu, mutta tähän saakka on harjoitukset menneet hyvin. Ei tosin olla jätetty Potteria ihan yksin, joten ehkä Napin seura on auttanut rauhoittumisessa. Kotiin kun tullaan, pistää Potsku aikamoisen konserton ilmoille ja saa siinä samassa Napinkin innostumaan - tähän tarvii mietiskellä ratkaisua. Naapurit kun ei välttämättä rakasta ujeltavaa otusta.
Kaiken kaikkiaan yhteiselo on sujunut yli odotusten ja jos tätä rataa jatkuu, on Potterilla nyt uusi oma koti.
Pörrö ja kuikelo
Kommentit